torstai 14. joulukuuta 2017

Joulun kauneimmat muistot lapsuudesta

Se on hyvä kun on ikkunalla jouluvalot. Olen aina tykännyt jouluvaloista. Ne on hienot. Kinkusta tykkään. Aion syödä tänä jouluna kinkkua.

Kävi joulupukki lapsena. Ja mentiin joulukirkkoon. Mentiin joulusaunaan. Sain joululahjoja. Ja koristettiin joulukuusi.

Tykkään hyvästä jouluruuasta ja joulun toivumuksesta. Ja tahdon toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Toin meikit tänne, että minut meikataan huomenna juhlia varten. Huomenna on joulujuhla.

Lapsena minä pelkäsin joulupukkia. Se oli isän selän takana. Isä sanoi, että saa olla viimeinen kerta kun pelkää pukkia. Sen jälkeen ei tullut enää pukkia. Ei sille voi mitään. En muista miten vanha olin silloin. Nykyään lahjat jaan siskolla. Menen nytkin jakamaan, kun menen sinne jouluksi.

Sen muistan kun mentiin Lohtajalle sukulaisiin. Oltiin käyty syömässä ja sinne tuli joulupukki. Ja sitten lähdettiin hautuumalle. Siellä juotiin torttukahvit sitten kun hautuumaalta tultiin. Sitten pitää käydä aina katsomassa vanhan kaupungin valot pimiänä. Se on aina jouluna pimeä katu ja se hienon näköinen. Ja sitten siellä on niitä numeroita talojen ikkunoissa. Ne on hienon näköisiä ikkunoissa. Sitten on lyhtyjä pihoilla.

Joulun muistot: Minä muistan kun olin pikkutyttö ja tuli joulu ja menin vaarin selän taakse piiloon kun tuli pukki. Menin pukin syliin ja lauloin. Rupesin ihmetteleen, että missä meidän isä on. Se oli sen parran takana. Sitten otin kaikki ne lahjapaketit ja vein omaan huoneeseen. Otin kaikkien lahjat ja kukaan ei saanut mitään. Pistin oven lukkoon. Suutuin kun minulla meni kolmevuotiaana pukkiusko. Sanottiin, että pukki tulee porolla Korvatunturilta enkä nähnyt koko poroa. Kyllä suututti.

Olin pikkupoikana jouluna kotona ja rupesin odottelemaan sitä pukkia. Sieltä tuli pukki sitten. Luulin, että pukki tulee yksin, mutta sillä olikin muori mukana. Sitten lahjoja jaettiin siinä ja honasin myöhemmin, ettei se ollutkaan oikea pukki vaan kaupan johtaja. Seuraavana päivänä lähdettiin Lohtajalle, olin 3-4 vuotias. Oltiin siellä minun isäni vanhempien tykönä. Sinne tuli niitä rumia miehiä ja kysyin, mitä pukkeja nuo on. Rumia pukkeja, vastattiin. Kylän miehet oli pukeneet rumat puvut ja niitä oli paljon. Ainakin 50 niitä oli. Kun olin lepäämässä ruma pukki tuli minun sängyn viereen kysymään, että mitä poika tietää. Sanoin, että hyvää. Virkosin siitä, kun olin nukkunut ja menin katsomaan niitä  rumia pukkeja. Illalla siinä yksi oli käynyt vaihtamassa tavalliset vaatteet päälle. Kysyin olitko sinä se ruma pukki. Se vastasi, ettei hän tiedä. Kun tultiin kotia oli taas ilmestynyt paketteja meidän oven eteen. Siellä oli minulle ensimmäinen kolmerattainen pyörä. Sellainen mitä oli lapsena.

Aattona käydään hautuumaalla. Nytkin mennään tänä vuonna. Sitten joulukirkkoon mennään jouluhartauteen. Kirkko on aina täynnä. Hartaus alkaa aina kahdelta ja kestää puoli kolmeen. Sitten mennään siskolle, jos minulla vain on avain. Kerran ei ollut avainta. Se oli vähän hankalaa, sain olla ulkona pikkusen. Oli kova pakkanen. Sen jälkeen on ollut aina avain. Sitten syödään jouluruoka. Jouluruuan jälkeen keitetään vielä kakkukahvit. Sitten ei tahdo enää muuta mennä. Jokainen alkaa olla täysi. Viime vuonna oli liukas, se on aina. Voi olla tänä vuonnakin. Se on hankala.

Ennen vanhaan aikuisilla ei ollut niin kiirettä, kuin nyt on kiirettä. Ennen vanhaan nautti itse paremmin joulusta. Tykkään jouluruuista kaikista, jouluna on hyvät ruuat. Ennen vanhaan oli kunnon joulukuusi, ne ei ollut sellaisia muovisia vaan puisia.

Minä muistan lapsuudesta sen joulun, kun meillä oli oikea kuusi ja siinä oikeat kynttilät. Ja siihen pantiin pumpulia ja Suomen lippuja koristeeksi ja kirkkaita nauhoja. Ja sitten minä muistan vielä, kun äiti käski kirjoittaa joulupukille kirjeen ja viedä sen ulos puuhun, että joulupukki sen ottaa siitä aamulla ja vie korvatunturille. Ja sitten tuo niitä lahjoja.

Terveiset SenioriVirtasilta Kälviältä. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti